Wednesday, 17 February 2021

Joogaohjaajaksi



Mä olen niin iloinen, että musta tulee joogaohjaaja. 
Olen unelmoinut tästä jo muutaman vuoden, mutta joogaohjaajan koulutus ei mielestäni ole sellainen, johon kannattaa lähteä hetken mielijohteesta tai vähän kokeilemaan. Peruskoulutus kestää 200 tuntia (RYT200 eli registered yoga teacher), ja koulutukset maksavat usein tuhansia euroja. Olen siis odotellut ja harkinnut tarkkaan haluanko tätä oikeasti. Välillä olen katsellut Balin koulutuksia ja unelmoinut käyttäväni opettajan kesälomani koulutukseen, mutta ihan sitä 150% varmuutta ei ole ollut. 

Sanoin juuri uutena vuotena ystävilleni ääneen, että vuonna 2021 haluan taas joogata enemmän kuin viime aikoina. Ei mennyt montaakaan viikkoa, kun kuntosali, jossa ohjaan ryhmäliikuntaa tarjosi mahdollisuuden aloittaa koulutus joogaohjaajaksi. Ja siinä hetkessä minun ei tarvinnut miettiä kahdesti: aika on niin oikea ja sykekin ehkä kohosi vähän, kun ajattelin tätä upeaa mahdollisuutta. 
Aloitan koulutuksen 80 tunnin jaksolla ja loput 120h teen varmasti myöhemmin.  

Suhteeni joogaan on ollut, sanotaan vaikka nousujohteinen. Ensimmäinen jooga kokemukseni jälkeen en todellakaan rakastunut lajiin vaan hengittely tiettyyn tahtiin ennemminkin ahdisti. Yhdistin tämän jotenkin astmakohtauksiin, sillä silloinkin pitää keskittyä hengittelyyn. Parin vuoden tauon jälkeen kokeilin uudestaan, koska minua kuitenkin kiehtoi joogan asanat ja liikekieli. Päätin, etten keskity hengitysohjeisiin lainkaan. Tuolloin pieni kipinä syttyi. Myöhemmin olen pystynyt keskittymään myös hengitykseen ja saanut näin kokonaisvaltaisempa joogakokemuksia. 


Tämä on liikunnanohjaajan urallanikin merkittävä asia. Aikaisemmin ohjaamani tunnit ovat olleet vauhdikkaita ja sykepiikkejä tavoittelevia. Ne ovat toki edelleen hauskoja, ihania ja tärkeitä minulle. Mutta kehoni on jo viestittänyt, että se tarvitsee pidempiä palautumisaikoja niistä. Rauhallisempi tunti olisi hyvä lisäys. 

Ensimmäinen koulutusviikonloppu on jo takana ja palaan siihen toisessa kirjoituksessa. 

Nyt toivottelen mukavaa keskiviikkoa! 

Emma xxx
SHARE:

Monday, 4 May 2020

Hyviä juttuja


Itselläni etätyöt vetelevät loppumetrejään ja paluu lähiopetukseen tapahtuu ensi viikolla. Se ei ole vielä paluu normaaliin (voidaanko siihen edes palata vai onko uusi, erilainen normaali edessä?), mutta ainakin paluu työpaikalle. Aloinkin hieman tarkastelemaan tätä outoa ajanjaksoa ja päätin keskittyä hyviin asioihin. Toki on ollut huolta, lisääntyneitä työtunteja, turhautumista ja tylsistymistäkin, mutta kyllä mä näen tässä valoisankin puolen ja edellisten lisäksi on tullut tehtyä ihania asioita. Nämä asiat ovat tuoneet omiin päiviini piristystä:

SHARE:

Sunday, 23 February 2020

Guadeloupe


Tälleen ikuisen marraskuun keskellä on hyvä vähän muisteloida taannoista Karibian matkaa. Koti on aina koti, mutta on mulla kieltämättä ikävä sitä valoa ja lämpöä. Onneksi täälläkin ollaan menossa jo kesää kohti (eikai ole liian toiveikkaasti sanottu?:D) , mutta ennen sitä palaan vielä Guadeloupelle tämän tekstin myötä. Ajattelin listata omia lempparijuttujani saarelta ja sitten kertoa, mitä kannattaa ottaa erityisesti huomioon sinne matkustaessa. Ja matkustaahan sinne todellakin kannattaa, se oli oikea paratiisi!

SHARE:

Friday, 14 February 2020

Ystävällisyys


Ihanaa ystävänpäivää kaikille! :)

Ystävät on iso voimavara mun elämässä ja tärkeä osa mun tukiverkkoa, johon kuuluu myös perhe ja poikaystävä. Hyvä ystävyys tarkoittaa mulle erityisesti luotettavuutta, mutta myös hauskuutta ja kohtaavia arvoja. Kaikki mun ystävät on ihanan erilaisia ja mä rakastan heidän kanssaan juttelemista ja höpsötyksien keksimistä.

Kaikkien kanssa ei tarvitse eikä edes voi olla kaveri. Mutta kaikkien kanssa olisi hyvä tulla toimeen ja mä jopa laajentaisin asian siihen, että lähtökohtaisesti kaikille kuuluu ja kannattaa olla ystävällinen. Se, että olemme hyviä toisiamme kohtaan on nimittäin meidän elinehtomme. Emme me pärjäisi ilman toistemme apua.

SHARE:

Friday, 24 January 2020

Tammikuun saliruuhka on hyvä asia


Tammikuussa jumpat täyttyvät jonoiksi asti ja salit kuhisevat treenaajista. Vaikka yksittäistä henkilöä tämä saattaa ärsyttää, niin laajemmin ajateltuna se on hyvä asia: ihmiset liikkuvat, edistävät hyvinvointiaan ja pitävät ehkä uudenvuodenlupauksistaan kiinni. Jes! Yleensä tämä ilmiö on kuitenkin pysyvän muutoksen kannalta liian lyhytaikainen ja helmi-maaliskuussa jumppien jonot ovat kadonneet. Sitä liikunnanohjaajana toivoo, että ehkä nämä saleilta kadonneet ihmiset ovat löytäneet itselleen sopivamman tavan liikkua kuin jumpat tai kuntosali. Tilastojen (esim. lähde1 & lähde2) mukaan näin ei  ikävä kyllä kovinkaan monen kohdalla ole, vaan liikunnallisempi elämäntapa jää haaveeksi.

SHARE:
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
© Emma Hanwell | All rights reserved.
Blogger Template Created by pipdig